Kulunut vuosi on ollut vastuullisuusjuridiikkaan perehtyneelle asiantuntijalle sanalla sanoen dramaattinen. Ei siitä ole aikaakaan, kun toissa keväänä Yritysvastuudirektiivistä (Corporate Sustainability Due Diligence Directive, CSDDD) saavutettiin poliittinen kompromissi, ja heinäkuussa 2024 direktiivi julkaistiin unionin virallisessa lehdessä. Kukapa olisi uskonut, että sittemmin Euroopan parlamentin muuttuneet voimasuhteet ja Yhdysvaltain presidentin valinta voivat keikauttaa komission prioriteetteja niin, että CSDDD:n sisältöä aiotaan muuttaa ennen kuin lakia on ehditty panemaan täytäntöönkään. Kukapa olisi uskonut väitettä, että eurooppalaisten yritysten kilpailukykyyn liittyvät haasteet tulevat (globaaleja arvoketjuja koskevasta) EU:n vastuullisuussääntelystä? Tänä keväänä komissio kuitenkin varsin nopealla aikataululla vuoden 2025 alussa julkaisi Green Omnibus -ehdotuksensa, jonka tarkoituksena on yksinkertaistaa sitä sääntelyä, jolla edistetään komission omia ilmasto- ja kestävän kehityksen tavoitteita.
Kesäkuussa Neuvosto ja Parlamentin pääraportoija antoivat EU:n lainsäädäntöprosessin mukaisesti omat kantansa, miten instituutioissa Omnibus-ehdotusta tulisi jatkojalostaa. Kannat ovat saatavilla tästä ja tästä. Jos vielä kevättalvella puhuttiin sääntelyn yksinkertaistamisesta (simplification), niin nyt on täysin selvää, että kyseessä on sääntelyn purkutalkoot (deregulation). Ei ole rehellistä puhua yksinkertaistamisesta, jos samalla poistetaan lain ohjaava perusta. Navigaattori ilman paikanninta voi näyttää tutulta, mutta se ei enää ohjaa minnekään – se on pelkkä ruutu. Samalla tavalla huolellisuusvelvoite menettää suunnan, jos se irrotetaan YK:n ohjaavista periaatteista (UNGP), joihin CSDDD:n velvoitteet pohjautuvat. Tässä kirjoituksessa tarkastelen, mikä sääntelyssä on olennainen kompassi yrityksille – ja mistä ei pidä tinkiä, vaikka poliittinen kartta ympärillä muuttuu.
“Navigaattori ilman paikanninta voi näyttää tutulta, mutta se ei enää ohjaa minnekään”
YK:n ohjaavat periaatteet – yleisesti hyväksytty globaali standardi huolellisuusvelvoitteesta
Olen usein eri tilaisuuksissa puhuessani painottanut, että jos olet ymmärtänyt YK:n ohjaavat periaatteet, ymmärrät CSDDD:n. Mutta ymmärrät myös paljon muutakin EU:n yritysvastuulainsäädäntöä. Vuoden 2024 loppupuolella olin tekemässä Ulkoministeriön tilaamaa CEULA-raporttia, jossa analysoimme keskeisten EU:n yritysvastuulakien kumulatiivisia vaikutuksia yrityksille. Raportissa systematisoimme sääntelyä yrityksille tuleviin hallinnollisiin, tiedollisiin ja prosessivelvoitteisiin. Prosessivelvoitteista keskeisin on yrityksiä koskeva ihmisoikeuksia ja ympäristöasioita koskevan huolellisuusvelvoite, jonka perusta on YK:n ohjaavissa periaatteissa. Tämä prosessivelvoite ei koske ainoastaan Yritysvastuudirektiiviä, vaan se toimii yritykselle työkaluna mm. pakkotyöasetuksen (Forced Labour Regulation, metsäkatoasetuksen (Deforestation Regulation), konfliktimineraaliasetuksen (Conflict Minerals Regulation) ja akkuasetuksen (Batteries Regulation) sekä jossain määrin hiilirajamekanisminkin (Carbon Border Adjustment Mechanism) osalta. Huolellisuusvelvoiteprosessi luo siis vahvan perustan yrityksille arvioida ja tunnistaa, ehkäistä ja lieventää, seurata, ja korjata toiminnastaan aiheutuvia tai aiheutuneita negatiivisia ulkoishaittoja. Olisi siis ensisijaisen tärkeää, että lainsäädäntö seuraa YK:n ohjaavat periaatteita.
“Olisi siis ensisijaisen tärkeää, että lainsäädäntö seuraa YK:n ohjaavat periaatteita.”
Valitettavasti Omnibus-esitykseen pohjaavien deregulaatio-esitysten kannattajat eivät näytä muistavan, että vuonna 2011 julkaistut YK:n ohjaavat periaatteet ovat valtiotasolla laajasti hyväksytty normatiivinen kehikko, jota on kansallisesti implementoitu jo pidemmän aikaa ympäri maailman. Periaatteiden huolellisuusvelvoitemallissa ihmisoikeusriskien vakavuusarvioon perustuva riskiperustainen lähestymistapa on looginen haittojen ehkäisemiseksi. Periaatteet huomioivat tarvittaessa yritysten rajalliset resurssit niin, että toimenpiteitä kohdennetaan oikein sinne, missä haitta vakavin. Omnibus-esitys on valitettavasti lähtenyt pois aidosta riskiperusteisesta mallista korostaen yritysten resurssien allokointia tier 1 -tasolle, yrityksen suoriin toimittajiin. Ylipainotus tier 1:ssa antaa yrityksille vääränlaisen toimintamallin siitä, miten riskiarviointi tulisi suorittaa, minkälaisiin toimenpiteisiin tulee ryhtyä ja miten vahinkoja tulee korjata. Pahimmillaan omnibusin mukaisesta huolellisuusvelvoitteesta tulee epälooginen ja epätarkoituksenmukainen resurssisyöppö, mikä ei lisää yritysten kilpailukykyä, vaan vaikeuttaa todellista vastuullisuustyötä.
Vastuullinen yritys noudattaa YK:n ohjaavia periaatteita
Tämän tästä huomaan yritysten nettisivuilla olevissa sitoumuksissa ja vastuullisuusraporteissa, että yritykset ovat sitoutuneet noudattamaan YK:n ohjaavia periaatteita toiminnassaan ja vaativat samaa liikekumppaneiltaan. Noudattaminen on järkevää, sillä yritys saa YK:n ohjaavien periaatteiden jalkauttamisen myötä sellaista raportoitavaa, jota CSRD:n kaksoisolennaisuusanalyysi (double materiality) tai muut raportointitoimenpiteet eivät voi antaa. CSDDD kun on sanalla sanoen tekemistä, kun CSRD on raportointia. Dataa syntyy, kun dataa tehdään. Onko olemassa yritystä, joka ei toivoisi arvoketjussaan vastuullisuuteen liittyviä due diligence -toimenpiteitä enemmän?
Onko olemassa yritystä, joka ei toivoisi arvoketjussaan vastuullisuuteen liittyviä due diligence -toimenpiteitä enemmän?
Vastuullisuus on matka ja työ huolellisuusvelvoitteen parissa on pitkä. Kuitenkaan ilman kunnollista ihmisoikeuksia koskevaa vaikutusanalyysia yritys ei voi kohdistaa vastuullisuustoimiaan oikein eikä vaatia alihankkijoiltaan juurikaan mitään konkreettista. Jos Supplier Code of Conductissa vaatii kaikkea, voiko saadakaan mitään, pohdin aikaisemmassa kirjoituksessani. Jos CSDDD:ta muokkaava Omnibus hävittää huolellisuusvelvoitteen riskiperusteisen logiikan, yrityksen ei tarvitse tätä tehdä. Ihmisoikeusriskien kattava tunnistaminen; jaetun vastuun ja yhteistyön luominen yrityksen arvoketjuun sekä priorisoituihin toimenpiteisiin ryhtyminen on juurikin sitä, mitä yrityksen odotetaan jatkossa tekevän. Tässä paras malli on edelleen YK:n ohjaavat periaatteet riippumatta, mitkä poliittiset tuulet tällä hetkellä Brysselissä puhaltavat. Vastuullisuuden veturi jatkaa eteenpäin.
Kesäterveisin,
Juho
_____________________
Nexus Legal on suomalainen kestävyyslainsäädäntöön erikoistunut lakitoimisto, joka auttaa yrityksiä hahmottamaan vastuullisuussääntelyn kokonaisuuden ja tunnistamaan, mikä on olennaista liiketoiminnan arvonluonnin kannalta.
Ota yhteyttä ja keskustellaan lisää.