Vastuulliset ostokäytännöt
Vastuullisuusliite kertoo, mitä toimittajan pitää tehdä. Ostokäytännöt ovat se osa, joka kertoo, mitä te teette — vaikka sitä ei ole kirjoitettu mihinkään.
Miten ostopäätös muuttuu ihmisoikeusriskiksi
Toimitusketjun ihmisoikeusriskiä käsitellään yleensä toimittajan ominaisuutena: toimittaja on riskimaassa, toimittajalla on puutteita, toimittaja pitää auditoida. Osa riskistä syntyy kuitenkin ostajan omassa päässä, tavanomaisista kaupallisista päätöksistä, jotka kukaan ei ole tarkoittanut vastuullisuuskysymyksiksi.
- Hinta, joka alittaa tuotantokustannukset
Toimittaja ottaa tilauksen vastaan silti. Erotus otetaan jostain — yleensä työajasta tai palkasta. - Myöhään muuttunut tilaus
Määrä tai spesifikaatio muuttuu, toimituspäivä ei. Joustovara haetaan ylitöistä. - Toimitusajan lyhentäminen ilman muuta tarkistusta
Sama tilaus lyhyemmässä ajassa on eri tilaus, vaikka sopimuksessa se näyttää samalta. - Epätarkka ennuste
Toimittaja mitoittaa kapasiteetin väärin ja paikkaa eron tilapäisellä työvoimalla tai luvattomalla alihankinnalla. - Myöhässä maksettu lasku
Käyttöpääomavaje siirtyy ketjussa alaspäin, ja alimpana ketjussa se näkyy palkanmaksussa.
Kaikki viisi ovat mekanismeja, jotka tuottavat ylityötä ja luvatonta alihankintaa. Ne eivät ole toimittajan valintoja vaan seurauksia ostajan valinnoista.
Miksi tällä on oikeudellista merkitystä
YK:n ohjaavat periaatteet erottavat kolme suhdetta haittaan: yritys voi aiheuttaa haitan, myötävaikuttaa siihen, tai olla siihen liiketoimintasuhteen kautta kytköksissä. Ero ei ole sanahelinää, koska siitä seuraa eri velvoitteet.
Kytköksissä olevalta yritykseltä odotetaan vaikutusvallan käyttöä. Myötävaikuttavalta odotetaan enemmän: sen on lopetettava oma myötävaikutuksensa ja osallistuttava haitan korjaamiseen. Kun ostokäytäntö on se, mikä tuottaa ylityön, ostaja ei ole sivullinen vaan myötävaikuttaja — ja auditointi, joka kohdistuu vain toimittajaan, ei tee kummallekaan velvoitteelle mitään.
Tämä on se toimitusketjuriski, jonka korjaamiseen ei tarvita toimittajaa.
Mitä sääntely sanoo ostokäytännöistä
Yritysvastuudirektiivi (CSDDD) ei käsittele ostokäytäntöjä erillisenä aiheena, mutta se edellyttää, että huolellisuusvelvoite viedään osaksi kaikkia olennaisia toimintaperiaatteita ja johtamisjärjestelmiä — myös hankintapäätöksiä. Ehkäisytoimien osalta yritykseltä edellytetään tarvittaessa muutoksia omiin toimintatapoihinsa ja liiketoimintasuunnitelmiinsa, ei ainoastaan vaatimuksia liikekumppaneille. Sopimusvakuutuksia koskeva mekanismi rakentuu vastavuoroisuudelle: ostaja ei voi edellyttää toimittajalta sellaista, mitä sen omat käytännöt tekevät mahdottomaksi.
Komission pakkotyöasetuksen soveltamisohjeissa vastuulliset ostokäytännöt mainitaan yhtenä tapana osoittaa, ettei tuotetta ole valmistettu pakkotyöllä. Pakkotyöasetuksessa ei ole kokorajaa, ja velvoitteet alkavat 14.12.2027.
Tämä on olennainen ero. CSDDD velvoittaa suoraan vain hyvin suuria yrityksiä, mutta pakkotyöasetus koskee jokaista talouden toimijaa. Ostokäytännöt ovat se alue, jolla nämä kaksi kohtaavat: sama työ palvelee molempia, ja lisäksi asiakkaiden toimitusketjuvaatimuksia.
Mistä useimmat aloittavat väärästä päästä
Auditoidaan toimittajaa ongelmasta, jonka oma osto tuotti.
Auditointi löytää ylityöt. Se ei löydä syytä, koska syy on ostajan omassa tilauskäyttäytymisessä eikä näy toimittajan tiloissa.
Vastuullisuusehdot ovat yksisuuntaiset.
Toimittaja sitoutuu kymmeneen asiaan, ostaja ei yhteenkään. Sopimus, joka ei sido ostajaa mihinkään, ei myöskään suojaa ostajaa miltään.
Ostajan mittarit palkitsevat juuri siitä, mikä synnyttää riskin.
Hintasäästö ja toimitusvarmuus ovat molemmat mitattavia. Ostokäytännön laatu ei ole, joten se ei ohjaa ketään.
Ennuste- ja tilausmuutoskäytäntöjä ei mielletä vastuullisuusasiaksi.
Siksi niitä ei arvioida, vaikka ne ovat yleisimmät yksittäiset riskin lähteet.
Koulutus menee vastuullisuustiimille.
Ne ihmiset, jotka tekevät hinta-, ennuste- ja aikataulupäätökset, eivät ole huoneessa.
Näin autamme
- 01 Ostokäytäntöjen arviointi hankintakategorioittain
Eri kategorioissa riski syntyy eri mekanismista. Yksi yhteinen arvio ei kerro mistään mitään. - 02 Kaksisuuntaiset vastuullisuusehdot ja Supplier Code of Conduct
Ehdot, jotka sitovat myös ostajaa — ja joissa havaitun puutteen korjaamiselle on mekanismi. - 03 Koulutus ostotoiminnolle
Niille, jotka tekevät päätökset. Käytännön tilanteista, ei periaatteista.
Sama työ palvelee myös yritysvastuudirektiivin ja asiakkaiden toimitusketjuvaatimusten täyttämistä.
Usein kysytyt kysymykset
Mitä vastuulliset ostokäytännöt käytännössä tarkoittavat?
Sitä, että hinta, toimitusaika, ennuste, tilausmuutokset ja maksuehdot asetetaan niin, etteivät ne pakota toimittajaa rikkomaan niitä vaatimuksia, jotka olette sille asettaneet.
Eikö riitä, että toimittaja sitoutuu Supplier Code of Conductiin?
Ei, jos omat ostokäytäntönne tekevät sitoumuksen noudattamisen mahdottomaksi. Silloin asiakirja on olemassa ja riski myös.
Koskeeko tämä meitä, jos CSDDD ei koske?
Kyllä. Pakkotyöasetuksessa ei ole kokorajaa, ja asiakkaanne siirtävät omia velvoitteitaan teille sopimusehtoina.
Mistä tiedämme, ovatko omat ostokäytäntömme ongelma?
Se selviää vertaamalla omia tilaus- ja maksutietoja siihen, mitä toimittajilta on vaadittu. Tieto on yrityksen omissa järjestelmissä, ei toimittajakyselyssä.
Kuka tämän pitäisi yrityksessä omistaa?
Hankinta, ei vastuullisuusraportointi. Vastuullisuustoiminto voi tukea, mutta päätökset tekee ostaja.
Aiheesta blogissa
Ostokäytännöt osana vastuullisuussääntelyäLue kirjoitus →Katsotaan mitä omat ostokäytäntönne tuottavat.
Ensimmäinen keskustelu on maksuton. Käydään läpi hankintakategoriat, asiakkaidenne jo esittämät vaatimukset ja se, mitä omissa tilaustiedoissanne näkyy.