Yritysten huolellisuusvelvoite
Kysymys, johon useimmat haluavat vastauksen ensin, on yksinkertainen: koskeeko tämä meitä. Vuoden 2026 Omnibus-muutosten jälkeen vastaus on useimmille suomalaisyrityksille ei suoraan — mutta kyllä sopimusten kautta. Se on eri asia kuin ei lainkaan, ja se vaatii eri toimenpiteet kuin täysi CSDDD-ohjelma.
Ketä huolellisuusvelvoite koskee — ja ketä ei
Yritysvastuudirektiivi (CSDDD) velvoittaa Omnibus I -muutosten jälkeen vain hyvin suuria yrityksiä. EU-yrityksiltä edellytetään yli 5 000 työntekijää ja yli 1,5 miljardin euron maailmanlaajuista liikevaihtoa. EU:n ulkopuolelle sijoittautuneisiin yrityksiin sovelletaan vastaavaa, EU-liikevaihtoon perustuvaa kynnystä.
Jäsenvaltioiden on saatettava direktiivi voimaan 26.7.2028, ja sitä sovelletaan 26.7.2029 alkaen — yhtenäisesti, ilman aiemmin kaavailtua porrastusta. Seuraamusmaksu voi olla enintään kolme prosenttia maailmanlaajuisesta liikevaihdosta. EU-tasoinen siviilioikeudellinen vastuu poistettiin valmistelun loppuvaiheessa, joten vahingonkorvausvastuu määräytyy kansallisen oikeuden mukaan.
Suomessa kynnyksen ylittää parisenkymmentä yritystä. Jos yrityksenne ei ole niiden joukossa, direktiivi ei velvoita teitä suoraan.
Velvoite saavuttaa teidät silti kolmea reittiä:
- Asiakkaan sopimusehtona. Soveltamisalaan kuuluvat yritykset siirtävät velvoitteitaan eteenpäin arvoketjussa, ja ne tekevät sen sopimuksilla.
- Tarjouspyynnön kelpoisuusvaatimuksena. Vaatimus tulee vastaan jo ennen kuin sopimuksesta neuvotellaan.
- Sääntelynä, joka ei katso yrityksen kokoa. Näkyvimmin EU:n pakkotyöasetus, joka kieltää pakkotyöllä valmistetut tuotteet EU:n markkinoilla 14.12.2027 alkaen jokaiselta talouden toimijalta kokoon katsomatta.
Useimmalle suomalaisyritykselle olennainen kysymys ei siis ole CSDDD:n soveltamisala vaan se, mitä olette jo sitoutuneet tekemään sopimuksissanne ja mitä asiakkaanne teiltä seuraavaksi vaatii.
Mitä velvoite käytännössä vaatii
Huolellisuusvelvoite ei ole yksittäinen dokumentti vaan jatkuva kehä. Se on peräisin YK:n yrityksiä ja ihmisoikeuksia koskevista ohjaavista periaatteista ja OECD:n toimintaohjeista, ja sama rakenne toistuu EU-sääntelyssä:
- Sisällyttäminen. Velvoite kirjataan toimintaperiaatteisiin ja johtamisjärjestelmiin niin, että se ohjaa päätöksiä eikä jää erilliseksi asiakirjaksi.
- Tunnistaminen ja arviointi. Todelliset ja mahdolliset haitalliset vaikutukset omassa toiminnassa, tytäryhtiöissä ja liikesuhteissa.
- Ehkäisy ja lopettaminen. Toimenpiteet, joilla haitta estetään, sitä lievennetään tai se lopetetaan.
- Seuranta. Toimenpiteiden vaikuttavuuden arviointi — ei se, että toimenpide tehtiin, vaan se, tehosiko se.
- Viestintä. Se mitä on tehty ja mitä on löytynyt.
- Oikaisu. Korjaavat toimet silloin kun haitta on jo aiheutunut.
Omnibus jäsensi arvioinnin kahteen vaiheeseen: ensin kartoitus kohtuudella saatavilla olevan tiedon perusteella sen tunnistamiseksi, missä vakavimmat ja todennäköisimmät haitat ovat, ja vasta sitten syventävä arviointi näillä priorisoiduilla alueilla. Alle 5 000 hengen liikekumppaneilta tietoa pyydetään vain silloin, kun se on tarpeen eikä sitä ole kohtuudella saatavissa muuta kautta.
Muutos on olennainen. Sääntely ei edellytä, että koko toimittajakenttä käydään läpi samalla tarkkuudella. Se edellyttää, että osaatte perustella, miksi katsoitte juuri sinne minne katsoitte.
Mistä useimmat aloittavat väärästä päästä
Sääntely on ollut liikkeessä, mutta virheet toistuvat samanlaisina. Nämä viisi tulevat vastaan useimmissa toimeksiannoissa.
Kysely lähtee ennen kuin kukaan on päättänyt, mitä vastauksilla tehdään.
Sadan toimittajan kyselystä syntyy sata vastausta ja nolla päätöstä. Riskiperusteisuus edellyttää päinvastaista järjestystä: ensin arvio siitä, missä vakavin haitta on todennäköisin, vasta sitten syventyminen sinne.
Supplier Code of Conduct kirjoitetaan liitteeksi, joka ei velvoita ketään.
Se ei ole osa sopimusta, sen rikkomisesta ei seuraa mitään, eikä siinä ole mekanismia jolla havaittu puute korjataan. Asiakirja on olemassa, velvoite ei.
Priorisointi tehdään ostovolyymin mukaan.
Suurimmat toimittajat käydään läpi ensin, koska ne ovat suurimmat. Sääntely edellyttää priorisointia haitan vakavuuden ja todennäköisyyden mukaan — ne osuvat harvoin samaan toimittajaan.
Vastuullisuus sijoitetaan raportointifunktioon.
Silloin ostajat eivät osallistu — vaikka juuri ostopäätökset, toimitusajat ja ennustetarkkuus synnyttävät suuren osan riskistä toimittajan päässä.
Oikaisu unohtuu.
Se on kehän ainoa vaihe, joka vaatii varautumista ennen kuin mitään on tapahtunut. Useimmilla ei ole mitään valmiina siltä varalta, että jotain löytyy.
Näin autamme
- 01 Soveltuvuusarvio
Mikä velvoittaa teitä suoraan, mikä asiakkaidenne sopimusten kautta, mikä ei lainkaan. - 02 Riskikartoitus
Arvoketju läpi ja priorisointi haitan vakavuuden ja todennäköisyyden perusteella. - 03 Sopimukset ja ostokäytännöt
Velvoite sopimusehdoiksi, jotka sitovat — ja ostokäytännöiksi, jotka eivät synnytä riskiä toisella kädellä. - 04 Toteutus ja koulutus
Hankinta, laki ja liiketoiminta samaan pöytään. - 05 Dokumentaatio
Sellaisessa muodossa, että se kestää asiakkaan auditoinnin tai viranomaisen tarkastelun.
Usein kysytyt kysymykset
Koskeeko CSDDD 800 hengen yritystämme?
Ei suoraan. Kynnys on yli 5 000 työntekijää ja 1,5 miljardin euron liikevaihto. Velvoitteet voivat silti tulla teille asiakkaanne sopimusehtoina, ja osa sääntelystä sitoo kokoon katsomatta.
Milloin velvoitteet alkavat?
Jäsenvaltioiden on saatettava direktiivi voimaan 26.7.2028 ja sitä sovelletaan 26.7.2029. Sopimusehtoina vaatimukset ovat liikkeellä jo nyt, koska soveltamisalaan kuuluvat yritykset valmistautuvat etukäteen.
Riittääkö Supplier Code of Conduct?
Riippuu siitä, onko se osa sopimusta, seuraako sen rikkomisesta jotain ja onko havaitun puutteen korjaamiselle mekanismi. Pelkkä asiakirja ei riitä.
Mitä eroa on CSRD:llä ja CSDDD:llä?
CSRD koskee sitä, mitä raportoitte. CSDDD koskee sitä, miten toimitte. Raportointivelvoite voi täyttyä ilman että toiminta muuttuu — huolellisuusvelvoite ei.
Mikä muuttui Omnibus-paketissa?
Soveltamisala kaventui olennaisesti, aikataulu siirtyi kahdella vuodella, ilmastosiirtymäsuunnitelman laatimisvelvoite poistui ja EU-tasoinen siviilioikeudellinen vastuu jäi kansallisen oikeuden varaan.
Selvitetään mikä teitä oikeasti velvoittaa.
Ensimmäinen keskustelu on maksuton. Siinä käydään läpi yrityksenne koko, arvoketju ja ne vaatimukset, joita asiakkaanne ovat jo esittäneet — ja päätellään mitä kannattaa tehdä ensin.